Olemme onnekkaita, kun saamme asua Suomessa! Ympäristöämme kehitetään aktiivisesti, jopa ihmisiä kuunnellen. Alueiden kehittyminen näkyy mm. uudisrakentamisena. Myös vanhaa rakennuskantaa korjataan ja vieläpä "sorvi" punaisena. Vaikka sorvi soi, niin korjausvelka ei vaan meinaa millään nousta plussan puolelle, töitä siis piisaa vielä tulevaisuudessakin.
Töitä on kiva tehdä, kun on hyvä meininki! Onko projekteissa hyvä meininki? Aina ei ole. Syitä voi olla useita. Eräs kasvava syy ei niin hyvään meininkiin on projektiin osallistuvien toiminta. En ole todennäköisesti ainoa, joka kokee tyytymättömyyttä rakennushankkeeseen osallistuvien yhteistyön tasosta ja tavasta toimia. Koska onneksemme saamme tehdä töitä yhdessä (ihminen ihmiselle) vielä tulevaisuudessakin, niin eikö juuri siihen asiaan tulisi panostaa! Tällä kertaa lähestymiskulma on korjausrakentaminen, koska niissä projekteissahan on haastetta kerrakseen!
Yleisesti tiedämme, että korjausrakentamisessa valmistelevat toimenpiteet ovat tärkeässä roolissa. Hankesuunnittelu ja erilaiset tutkimukset ja selvitykset eivät ole nykyisin mitään uutta Amerikan ihmettä. Nehän on tehtävä, jotta olisimme "kärryillä" siitä, mihin olemme ryhtymässä ja mitä ryhtymisellämme tavoittelemme. Tutkimukset ja selvitykset antavat vinkkiä niistä asioista, jotka pitää huomioida, jotta tavoitteeseen päästään. Moni parikymmentä vuotta sitten konkretisoitunut ongelma (nyk. haaste) onkin jäänyt tänä päivänä toteutumatta jo pelkästään sen takia, että rakennuttajan tavoitetila on hiottu hankesuunnittelun aikana kristallinkirkkaaksi esimerkiksi putkiremonttikohteissa. Loppuhan on sitten "vain" toteutusta.
Perinteisesti korjaustyön toteutus pohjautuu huolelliseen suunnitteluun ja huolella valitun urakoitsijan kykyyn toteuttaa suunnitelmat. Todellisuudessa huolellisellakaan valmistautumisella ei voida varautua kaikkeen mahdolliseen. Esimerkkinä mainittakoon eräs putkiremonttikohde (asuinkerrostalo), jossa putkikuilurakenteiden purkuvaiheen aikana havaittiin, ettei alkuperäinen kantavien rakenteiden toteutusratkaisu vastannutkaan alkuperäistä suunnitelmaa. Tilanne johti siihen, että alkuperäisten suunnitelmien (lähtötietojen) perusteella laadittua korjaustyösuunnitelmaa ei pystytty sellaisenaan toteuttamaan - jouduimme muutostilanteeseen.
Muutostilanteet voivat johtaa hässäkkään, mutteivat välttämättä. Jonkin häiriön ne kuitenkin tyypillisesti aiheuttavat. Kyse on lähinnä, kuinka ne koemme ja hallitsemme. Muutostilanteissa joudumme useimmiten pikapikaa muuttamaan korjauksen toteutustapaa. Alkaa sumpliminen kuten aikataulun ja suunnitelmien päivitys, materiaalien ja alihankintojen hankintaprosessin uudelleen käynnistys jne. eli asiat alkavat ketjuuntua ja homma ottaa aikalisän. Asiathan saa aina tavalla tai toisella muutettua ja korjattua, mutta mistä kenkää alkaa puristaa? Yksinkertaisesti aikataulusta ja erityisesti RAHASTA!
Aikaa on nyt ja tulevaisuudessakin 24 h/vrk ja rahaakin on yleensä varsin rajallinen määrä. Yleensä kysymys kuuluu: Kuka maksaa viulut? Kenen virhe tai onko ylipäätänsä virhe? Olisiko tämä voitu jotenkin ennakoida? Paljon kysymyksiä, mutta yleensä joko vain vähän vastauksia tai paljon toisistaan poikkeavia vastauksia. Yhteinen piirre kuitenkin on, ettei tahdota päästä yhteisymmärrykseen siitä kenen vastuulle kustannukset kuuluvat. Viimeistään tässä vaiheessa projektiin osallistuvien fiilis tipahtaa ja alkaa negatiivisuuden kierre, joka ei katkea ennen yhteisesti hyväksyttyä ratkaisua. Mitä pidemmälle ratkaisuhetkeä työnnetään, sitä pidemmälle asia jää helposti vaivaamaan ja haittaamaan yhteistyötä.
Aikataulusta ja kustannuksista keskustelu on huomattavasti helpompaa, kun kaikki projektiin osallistuvat (urakoitsija, eri konsultit ja tilaaja) ymmärtävät sekä oman että muiden sopimusosapuolten roolit ja vastuut. Projektia toteuttavat tekevät luonnollisesti liiketoimintaa, mutta sen edistäminen ei voi tapahtua muiden kustannuksella. Esimerkiksi projektin aikana esiin nousseista muutostöistä johtuvien kustannusten maksuvelvollisuus ei voi määräytyä huutoäänen voimakkuuden perusteella tai "minusta tuntuu, ettei kuulu minulle" -periaatteesta. Ihminen ymmärtää faktoja, mutta niitä ei tahdota hyväksyä, kun on vaarana joutua maksumieheksi - se on ongelma.
Kuten sanotaan, ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Peräänkuulutan, että jokainen projektiin osallistuva osapuoli kykenee ratkomaan asioita hyvässä yhteishengessä sekä suhtautumaan muutostilanteiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin suoraselkäisesti ja sopimuksen mukaisesti eli
käyttäydy asiallisesti
älä lykkää ratkaisua
kanna vastuusi suoraselkäisesti.
Pasi Parviainen, kehitysjohtaja, Vahanen-yhtiöt
13.02.2018
| Tviittaa |
Lisää blogeja:
