Mihin tietomalleja todella työmailla käytetään ja mihin niitä haluttaisiin käyttää - tuotammeko malleja pelkästään törmäilyvapaan tietomallin saamiseksi? Tähän ajankohtaiseen aiheeseen perehdyin Metropolian YAMK opinnäytteessäni, jota tuki Granlund Oy. Työn keskeisin tavoite oli selvittää verkkopohjaisen kyselytutkimuksen ja työmaapohjaisten tapaustutkimusten avulla, mihin talotekniikan tietomalleja haluttiin käyttää ja onko mallien tietosisältö nykymuodossaan riittävä.
Kyselytutkimuksen vastausten perusteella Talotekniikan tietomalleja käytetään niin suunnittelijoiden kuin työmaaväen osalta suunnittelun ja havainnollistamisen apuna, törmäystarkasteluiden tuottamiseen, sekä kustannuslaskentaan. Näiden lisäksi suunnittelijat käyttävät malleja energiasimulointien tuottamiseen, yhteensovittamiseen, markkinointiaineistojen tuottamiseen, auditointiin sekä tekniseen verkostolaskentaan. Työmaalla malleja käytetään puolestaan asennustöiden suunnitteluun ja etenemisen seurantaan, töiden ennakointiin, laadunvarmistukseen, suunnittelunohjaukseen ja valvontaan.
Kun kysyin vastaajilta mitä malleista heidän mielestään mahdollisesti tällä hetkellä uupuu, moni vastaaja korosti suojaetäisyyksien, tilavarausten, haalaus- ja huoltoreittien ja kannakkeiden puutteellista huomioimista tai malleista puuttumista. Vastauksista korostui myös eristysten puutteellinen mallinnus, joka ymmärrettävästi aiheuttaa ongelmia mm. kustannus- ja massalaskennassa. Laskentaan kuin tuotteiden (jopa väärien) käyttöön liittyen toivottiin LVI-numeroita liitettäväksi talotekniikkakomponentteihin. Vaatimusmallin käyttöä toivottiin, uskoakseni monestakin syystä koska tämän mukana siirtyy tilatiedon lisäksi mm. talotekniset mitoitusperusteet. Edellä mainittuihin löytyi komppaajia niin suunnittelijoiden kuin työmaan puolelta. Suunnittelijoiden joukosta nousi esiin em. lisäksi kappaleiden massatietojen puuttuminen. Tässä vaiheessa myönnän, että kaiken kiteyttävä vastaus oli kuitenkin "asentajan käsi".
Tulosten pohjalta luotiin Solibri Model Checker -ohjelmiston tuella yhteensä yhdeksän tapausta, joissa tietomallia käytettiin komponenttitörmäilyiden tutkimisen sijaan talotekniikkakomponenttien ryhmittelyyn, etsimiseen ja havainnollistamiseen. Tapaukset valittiin kysely- ja tapaustutkimusten tulosten joukosta, sillä kriteerillä, että ne ovat monistettavissa ja laajennettavissa useisiin eri käyttötarkoituksiin, helpottaen joko suunnittelijan tai urakoitsijan työtä:
1. Tapaus: "IV-komponenteilla tulee olla yksilöivä tunnus".
2. Tapaus: "Asennustila komponentin yläpuolella".
3. Tapaus: "Palohylly on oltava ylimpänä".
4. Tapaus: "Talotekniikkaosien tulee olla luokiteltu materiaaleittain".
5. Tapaus: "Pääsulkujen vaikutusalueet visualisoimalla".
6. Tapaus: "Verkostolaitteiden säätöarvot".
7. Tapaus: "TATE-valmiudet tiloittain".
8. Tapaus: "Linkkien lisäys tuotteille".
9. Tapaus: "TES:n lisätyöprosenttien mukaisten tilojen asennukset".
Koen vakaasti, että suunnittelijan tuottamat tietomallit ovat päteviä työvälineitä muihinkin suunnittelun ja työmaatoiminnan käyttötarkoituksiin kuin geometrian tarkastamiseen. Koko opinnäytetyöni "TATE-tietomallien suunnittelumenetelmien kehittäminen ja mallien käyttö työmaalla" pääsee lukemaan tästä.
Tietomallintaminen on jo vakiintunut osa talotekniikka-alaa ja se näkyy työelämässä, mutta myös nykypäivän koulutuksessakin. Koulutus on välttämätöntä, jotta tulevaisuuden tietomallikoordinaattorit ymmärtäisivät esimerkiksi talotekniikan mahdollisuuksia entistä laajemmin. YAMK-tutkinnon suorittamisesta minulle jäi käteen myös mielekkään tutkimustyön ja osaamistani syventävien kurssien lisäksi useita kontakteja eri sektoreilla työskenteleviin kollegoihin.
Johanna Lankinen
LVI-Projektipäällikkö, Granlund Joensuu Oy
05.03.2018
| Tviittaa |
Lisää blogeja: